Olen pitänyt tätä kirjoittelua aika ei-personoituna, koska blogi alun perinkin oli rakennettu täysin anonymiteetille. Päätin kuitenkin tehdä pienen poikkeuksen ja avata omaa elämää edellisiltä kuukausilta, sillä uskon, että siitä voi olla paljon apua muille. Aiheesta on hankala kirjoittaa, sillä vallitsevan näkemyksen mukaan sitä ei varmaan ole olemassa ja sitä ei tapahdu. Pyrin kuitenkin avaamaan omia kokemuksia ja tuntemuksia ja toivottavasti sitä kautta itsekin tajuan taas vähän enemmän siitä mitä on tapahtunut. Teksti tulee varmaankin olemaan semisekava, joten pahoittelut jos näin käy.
Olen jo vuosia yrittänyt tutkia mitä maailmassa oikeasti on käynnissä, kuka vetää naruista ja millä motiiveilla. Miettinyt mikä tieto on piilotettu massoilta ja miksi. Yrittänyt ymmärtää miten astrologia, numerologia, synkroniteetit, edelliset elämät, karma, tarot ja kaikki "huuhaaksi"- mielletyt asiat edelleen nousevat keskusteluun vaikka nehän on vaan huuhaata? Miettinyt miten itse tässä hommassa kehittyy ja mikä on oma vaikutus ympäristöön. Onko blogi, jossa tuon esille ongelmia, paras tapa kehittää maailmaa? Tulisiko ihmisiä edes yrittää herättää (Kallisen sanoin) Horkka-unestaan?
Tätä prosessia on vedetty välillä hyvällä ja välillä vähän huonommalla menestyksellä eteenpäin. Paljon on opittu ja kehitytty, mutta vielä paljon enemmän sählätty ja unohdettu. Aina, kun on tuntunut, että ei tässä ole mitään järkeä, on tullut jostain vastaan se oppi/kirja/ihminen, joka on vienyt uuteen suuntaan ja näyttänyt, että täältä se tieto löytyy.
Näin kävi myös viime vuoden loppupuolella. Olin jo pitkään panostanut enemmän itseeni ja pyrkinyt sitä kautta tajuamaan maailmaa. Opiskelemalla astologiaa ja miettimällä miten tämä liittyy itseeni, onko täällä jotain opittavaa? Voinko nähdä omia luonteenpiirteitä tai vaikka karmaa tähtien kautta? Samaa prosessia olen käynyt läpi hieman sosiaalisesti hyväksyttävämmin psykologian opiskelun kautta. Voiko Jordan Pettersson tai C.G.Jung nähdä maailmassa asioita/malleja, joita itsekin käyn läpi? Missä kohtaa olen sankarin tarinassa, jos edes olen matkalla? Onko Tarot oikeasti paikka, joka kertoo minulle mitä tehdä asian X suhteen?
Olen katsonut asiaa myös Idän opetusten kautta, mutta niissä on aina jokin hieman tapellut vastaan. Jotenkin Chi Gong ei tuntunut oikealta. Meditointi on hienoa, mutta aina takaraivossa on jokin joka sanoo, että onpa tämä vittumaista. Viisaammat ihmiset on aiemmin sanonut, että länsimaisten ei pitäisi kopioida Itämaisten oppeja, koska ne ei suoraan toimi meidän kropalle/päälle ja olen samaa mieltä. Viime vuoden lopulla eräs meditointikerta tosin tuotti tulosta, koska pakko sitä kuitenkin on kokeilla.
Koen, että kohtalaisen monen vuoden prosessi sai ilmentymän viime vuoden loppupuolella. Tällöin voisi sanoa, että koin jonkin asteisen valaistumisen, vaikka se ei sitä ole. Ensin tunsin flunssamaista tukkoisuutta kenties muutaman päivän, mutta ei kuitenkaan ollut kipeä olo missään määrin. Samalla alkoi säännöllisesti tuntua "energiaa" sydämessä. Välillä tuntui, kuten varmaan joku kammiovärinä ja välillä vain "tunsin" sydämeni ja kuinka se sykki ja värisi. Tämä oli noin viikon 5 päivän mittainen prosessi, jonka vaikutusta en sillä hetkellä tiennyt. Ajattelin, että se oli ehkä korona, mutta en kuitenkaan pelännyt missään vaiheessa. Olin kuitenkin jo pidemmän aikaa panostanut itseeni, joten luotto omaan immunipuolustukseen oli kova. Uskon, että tämä oli se vaihe, jossa jokin "piilossa" oleva voima heräsi kropassa. Chi, prana, kundalini, sielu tai mikälie, minulle oikeastaan ihan sama. Uskon, että kaikki puhuvat samasta asiasta eri termeillä. Aihe on kuitenkin sellainen, jota julkisesti ei "hyväksytä" joten yhteisen termin kehittäminen on tarpeetonta.
Energian heräämisestä meni jokunen viikko, kunnes kokeilin tauon jälkeen meditointia. Ehdin harjoitella parina iltana ja yhtäkkiä kropassa tapahtui jotain suurempaa. Lantion kohdalta tunsin kuin jotain lähti virtaamaan kohti rintaa, vähän kuin tuntisit oman veren liikkuvan lämpöisenä virtana. Tässä kohtaa koin ensimmäistä kertaa kunnolla, kuinka energia, jota meidän lääketiede ei oikein suostu myöntämään, lähti rullaamaan. Tähän energiaan ymmärtääkseni esim akupunktuurin katsotaan vaikuttavan, mutta eihän se voi olla...
Tuo pieni hetki, jossa energia virtasi kropassa ja kesti ehkä parisen minuuttia, muutti jossain määrin kaiken elämässä. Aloin pysähtymään useammin ja ihan vain kuuntelemaan miltä kropassa tuntuu. Meditointia kokeilin jossain määrin, mutta tein sen ehkä enemmän länsimaisesta näkökannasta. Ehkä jonkinasteinen mindfulness olisi lähempänä, mutta oikeastaan sanoisin vain, että pysähdyin. Aloin keskittymään tuon energiaan ja sain sen liikkumaan helpommin ja nopeammin ja vahvempana. Jossain vaiheessa tämä johti minut shakrojen tutkimiseen, koska yritin ymmärtää miten energia jäi "jumiin" esim rinnan kohdalle. Tämä ymmärtääkseni johtuu jonkun tukoksen poistamisesta ja menee ohi päivien aikana, ja menikin.
Edellinen energian kanssa pelaaminen johti sitten em. "valaistumis"-hetkeen. En edelleen usko valaistuneeni, mutta sain energian virtaamaan kuin käärmeen lantiosta pään päälle. Tätäkin tutkin jälkikäteen ja ilmeisesti kundalini-energia usein mielletään käärmeeksi, joka nousee kuten itsellä kävi. Tätä kokemusta on vaikea määritellä mihinkään lokeroon, koska ei minun mielestä ole mitään Valaisematon-Valaistunut-valintaa, vaan juokseva valkoisesta mustaan asteikko, johon ihminen asettuu. Tämäkin on prosessi, joka varmasti jatkuu ainakin kuolemaan saakka. Eikä tuo energia mistään ulkopuolelta ole minulle tullut kohtalon johdattamana - jokaisella on sama energia itsessään. Ehkä herääminen on parempi termi - siinä mielessä, että sain tajuntani heräämään tämän energian olemassaoloon.
Edellisestä hetkestä on nyt jokunen kuukausi ja prosessi tuntuu koko ajan vievän uusille urille. Nykyään koen edellä mainitun energian jo koko kropassa ja se nousee tietoisuuteen, jos vain olen liikkumatta. Välillä toki liikkuessakin, varsinkin jos jokin tietty alue vaatii "puhdistusta". Varsinkin rauhoittuessa, mutta myös muulloin tulee myös tilanteita, joita en osaa selittää. Ihan kuin pään päältä tulisi energiasuihku - en vain osaa määrittää kulkeeko se pois kropasta, kroppaan vai kumpaankin suuntaan. Aihealueena tästä on vaikea kirjoittaa, koska harva varmaan tajuaa täysin mistä kirjoitan, ellei ole omaa kokemusta aiheesta.
Kaikki kuitenkin alkoi siitä, että alkoi huomaamaan tämän energian olemassa olon omassa kropassa. Seuraava askel oli tajuta, että sitä voi ohjata tietoisesti. Sitten tämän energian kanssa toimiminen aiheuttaa sen, että se virtaa paremmin, tehokkaammin ja nopeammin - ihan kuten muunkin harjoittelun kanssa. Myönnän kuitenkin, etten tajua tästä koko hommasta vielä yhtään mitään. Olen päivittäin harjoitellut monta kuukautta ja silti olen ihan noviisi, enkä osaa edes kirjoittaa aiheesta selkeää tekstiä. Tässä on vielä vaikka ja kuinka monta asiaa, joita haluan tutkia ja jotka ovat hyvin epäselviä.
Haluisin kirjoittaa vielä jotain vinkkiä muille, jotka tätä läpikäyvät.
- Prosessin pohjalta löysin TRE-harjoitteet, joista aiemmin jo kirjoitinkin. (Nämä ovat ymmärtääkseni samanlaisia kuin Alexander Lowenin kehittämät harjoitteet, Wilhelm Reichin koulutuksen pohjalta) Harjoitteiden tarkoitus on aiheuttaa kroppaan tärinää, joka poistaa stressiä/traumoja kropasta - eli jumiin jäänyttä energiaa. Tämä on mielestäni nopeuttanut entisestään omaa kehitystä, vaikka pohjalla ei isompia traumoja ollutkaan. Ensimmäiset kerrat kannattaa tehdä niin, ettei seuraavana päivänä ole mitään pakollista, vetää ehkä hermot hieman kireälle, kun tunteet nousee pintaan.
- Välillä voi tuntua, että kroppa on ihan tuhottoman ylilatautunut jossain tilanteessa. Menee ohi ajan kanssa, itse ainakin tuntuu, että välillä kroppa reagoi hyvin vahvasti tunteisiin.
- Vaikka tässä prosessissa tulee "paremmaksi" ihmiseksi, niin välillä tulee hermot olemaan kireällä/tunteet aika pinnassa. Vissiin osa ihmiskokonaisuuden parantelua/asioiden käisttelyä. Kannattaa opetella olemaan välillä hiljaa, niin asiat helpottuu.
- Itsellä ainakin äänien suhteen menee hermot nykyään tosi helposti. Hyvät kuulokkeet ja oma aika helpottaa elämää melkoisesti.
- Ihmiset ympärillä on vaihtunut. Tämä on todella outoa ja ei tarkoita ihan lähiperhettä, vaan kaikissa kodin ulkopuolisissa paikoissa. En tiedä sitten onko vain sitä, että omat rytmit olisi muuttuneet tässä prosessissa, mutta en usko siihen. Olen yhtäkkiä löytänyt uusia naapureita ja kävelyllä tulee vastaan eri ihmiset kuin aiemmin. Uskon tämän johtuvan siitä miten ihminen vetää puoleensa sellaisia ihmisiä joita tarvitsee, tai jotka tarvitsevat sinua. Ehkä outo konsepti, mutta eipä tämä normaali tekstikään ole.
Tämä on harvoja tekstejä, jossa koin, että oli pakko kirjoittaa ja johon sanat tulee juurikaan miettimättä. Toivottavasti löytää ne lukijat, jotka asiaa etsivät. Paljon jäi kirjoittamatta, mutta katsotaan mikä fiilis itsellä on tekstin jälkeen ja ehkä täytetään tyhjiä aukkoja jälkikäteen.
