sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Median uskottavuus

Nyt hieman jatketaan blogin aihealueen rajojen reunoilla, mutta kuitenkin ajankohtaisella asialla. Voima-lehden 3/2018-osassa oli aiempaa media-tekstiä sivuava Pääkirjoitus.

"Kansainvälisten luottamusmittausten mukaan elämme epäluottamuksen aikakautta. Viestintätoimisto Edelmanin tänä vuonna julkaistun luottamusbarometrin mukaan mittarit huutavat punaisella. Suurempi osa ihmisistä tuntee epäluottamusta kuin luottamusta neljään yhteikunnalliseen avaininstitutioon: hallintoon, mediaan, järjestöihin ja yrityksiin."
"Kiinnostavaa mittauksessa on, että suurinta luottamus on Kiinassa, missä on keskitetty valtakoneisto ja rajatut kansalaisvapaudet. Tutkijat ovat osoittaneet, että liberaalissa demokratiassa päättäjän tarve saada kansalaisten kannatus puolelleen voi ruokkia poliittisia valheita ja perusteetonta pelon lietsontaa.
"Kun hallintoa kritisoiville äänille annetaan mediassa ja yhteiskunnassa laajasti tilaa, vallanpitäjien ja yhteiskunnan keskeisten intituutioiden nauttima luottamus rakoilee helpommin kuin systeemissä, jossa mediakenttä on rajoitettu ja väkivaltakoneisto on valjastettu poliittisten mielipiteiden tarkkailuun.

Tämä blogi on ollut toiminnassa alle vuoden, mutta kirjoittajalla on aika monta vuotta takana "vaihtoehtoisten"-sivustojen lukemisesta. Blogit ja ei-valtamedia-sivustot ovat muuttuneet paljon sanotaanko vaikka viimeisen 10 vuoden aikana. Suurimmat erot ovat mielestäni siinä, että sivustoja on paljon enemmän ja niiden erot ovat suuria. Eroja oli aiemminkin, mutta nykyään erot ovat vielä suurempia, koska hyvät sivustot ovat kehittyneet paljon. Tämä pitää paikkansa varsinkin englanninkielisissä sivustoissa, Suomeen edelleen odotan enemmän sivustoja. Täältä en ikävä kyllä montaa sivustoa tiedä, mutta erojen suuruus tuntuu pysyvän vakiona.

Valtamedia on viimein ymmärtänyt, että he eivät oikein voi estää vaihtoehtoisia sivuja. Ne löytävät lukijansa kyllä jotain kautta, oli se alusta sitten omatekemä tai Googlen hallinnoima. Jos isot yhtiöt hallinnoivat alustoja, ne tietävät mitä siellä tapahtuu reaaliajassa. Estäminen ei vaikuta toimivalta vaihtoehdolta, joten parempi panostaa kontrollointiin. Media on jo lähes poikkeuksetta muutaman ison toimijan hallinnassa maasta riippumatta. Julkisesti tarjottava sisältö voidaan aika hyvin koordinoida ja luoda mielikuva siitä, että kaikki ovat samaa mieltä ja mikä on totuus. Tai siis pari vuosikymmentä sitten voitiin.

Kontrollointi on tosin hieman hankalaa. Vihapuhe on yksi mahdollisuus. Pyrin olemaan yksilöimättä mitään ryhmää, jotta tämä kortti ei lankea tähän blogiin. En myöskään usko, että yksittäinen rotu/ryhmä/firma/järjestö on kaiken takana, mutta se on toisen kirjoituksen aihe. Vihapuheen lisäksi esimerkiksi somevaino/-viha/-lynkkaus on varmasti jokaiselle tuttu. Tehdään selväksi, että aihetta X ei saa kyseenalaistaa ja jos haluat siitä keskustella, niin olet rasisti/fasisti/natsi tms. Nämä eivät tietenkään ole hyväksyttäviä asioita, mutta asioista puhuminen ei ole vihaa tai rasismia tai solvaamista. Jos ne saadaan näyttämään siltä, ne voidaan estää (henkilöt ja keskustelut).

"Yle on poistanut Areena-palvelustaan suositun lastenohjelman Herra Heinämäen jaksot. Sarja on poistettu ohjelmistosta, sillä Yle katsoo, että alkuperäiskansaa edustavan riviroolin hahmoa voidaan pitää loukkaavana."
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005660030.html

Yhtä heistä voi pitää loukkaavana.


Joku voisi sanoa, että napsitaan yksitellen aiheita joista ei saa puhua. Itse en näin sano, enkä myöskään sano, että joku voisi nähdä tässä muitakin hahmoja sellaisina "joita voidaan pitää loukkavina". Myös mahdollisuus sille, että asia on loukkaava on hieman kyseenalainen käsite, mutta YLE onkin yksityinen yritys ja saa tehdä omat valintansa ja ihmiset saavat maksaa sisällöstä jos siltä tuntuu. Eikun ai niin joo..

Asian on ongelmallinen, koska on vaikeaa tehdä rajaa, milloin ollaan menty liian pitkälle. Mielensäpahoittajat eivät tule poistumaan, ongelmia tulee maailmassa aina olemaan. Kenen päätettävissä on se milloin ei enää poisteta (tässä esimerkissä) ohjelmia kun joku on pahoittanut mielensä? Ja edistääkö ohjelmien/keskusteluaiheiden poistaminen jonkun intressiä?

Suurin osa esimerkiksi suomalaisista elää kuitenkin hieman eri maailmankuvassa ja ymmärryksessä kuin esimerkiksi tämän blogin lukijat. Harvalle sanoo patsas mitään muuta kuin kiva kuva. Ajatuskin siitä, että sillä olisi jotain syvempää esoteerista tarkoitusta on naurettava. Monen mielestä lehteen valitaan kuva, jossa kaikilla on kiva hymy ja sitä ei liiemmin suunnitella.

Näin ollen on hienoa, että ihan normaalin ihmisenkin luottamus on rakoilemassa, koska silloin (ja ainakin uskoakseni yleensä vain silloin) on mahdollista avata näkökantaa vielä suuremmaksi. Nähdä, että järjestöillä voi olla vaihtoehtoisia motiiveja. Nähdä että media mahdollisesti kertoo totuuden, mutta joskus se on väritetty, väärinymmmärretty tai valikoitu totuus. Yrityksen tarkoitus ei mahdollisesti olekaan auttaa Suomea ja työttömiä, vaan siellä voi olla muita tarkoitusperiä (myönnän, että tämä on jo monelle selvä näillä leipäjonoilla). Moni on myös tajunnut, että Hallitus ei ole toimimassa demokraattisesti, se on kenties valittu demokraattisesti, mutta se on pieni ja hyvin ratkaiseva ero.

Alla pari mielenkiintoista kuvaa, joista suurin osa ihmisistä ei edelleenkään löydä mitään muuta kuin hienon kuvan ja kauniin tulevaisuuden.

Viime viikolla oli paljon uutisia Koreoiden rauhasta (esimerkiksi IS:n uutinen) ja kuinka maailma taas vakautuu. Itse tapahtuma on hieno ja toivotaan, että asiat menevät parempaan suuntaan. En itse onnistunut huomaamaan näitä kuvia kotimaisesta mediasta, mutta ulkomailta onneksi tuli vastaan. Linkki alla Xinhuanet-sivustolta joka on siis Kiinalainen media, aiempaan sitaattin liittyen.


http://www.xinhuanet.com/english/2018-04/27/c_137141776.htm

Ei varmaa minkä maalainen sivusto, linkki.

Rituaali ei kuitenkaan ihan viittaa siihen, että Pohjois-Korean Johtaja Kim Jong-un olisi despootti, joka asuisi suljettujen rajojen takana kuten media antaa ymmärtää. Viittaa enemmän siihen, että koko tapahtuma on osa näytelmää, jonka osallistujat vaihdetaan parin vuoden välein. Alla sama rituaali G8-maiden johtajien toimittamana (koko teksti aiheesta EES-sivulta tästä).




Alla olevaan kuvaan esimerkiksi liittyen tämä teksti. En ikävä kyllä muista mistä kuvan löysin, mutta muistaakseni jostain Poliisin omilta sivuilta toisen tutkimuksen yhteydessä ja näin ollen linkki jäi matkalle. (Tämä voi totta kai olla täysin vahingossa valittu kuva, mutta kuten aiemmin on huomattu, joku sen valinnan kuvasta tekee.)



Kaiken kaikkiaan siis hyviä uutisia, että yhä suurempi osa ihmisistä näkee verhon taakse. Uskalletaan kyseenalaistaa edellisen sukupuolven "tietämä totuus" ja että media ei aina olekaan sitä miltä se näyttää. Pyrin siis jatkossa tuottamaan hieman enemmän sisältöä "hallintoa kritisoivana äänenä". Nämä kirjoitukset eivät kenties ole suurimmalle osalle suomalaisista uppoavia, mutta vaikuttaa siltä, että jatkossa useammat etsivät tietoaan valtamedian ulkopuolelta. Sillä aikaa voi miettiä miksi media ja järjestöt ovat osa yhteiskunnan avaininstituutioita, kuten avaussitaatti ehdotti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Median uskottavuus

Nyt hieman jatketaan blogin aihealueen rajojen reunoilla, mutta kuitenkin ajankohtaisella asialla. Voima-lehden 3/2018-osassa oli aiempaa  ...