torstai 21. huhtikuuta 2022

Kurinalaisesta polkeutumattomaan

Jatkan aiemman tekstin aihepiiriä "heräämisestä" tai miten asiaa haluakaan nimittää. Kirjoitus on ollut suosituin lähiaikoina, joten arvaukseni siitä, että tässä on muilla samoja viboja, taisi olla oikea. Tuntuu, että tässä ollaan itse kuitenkin vielä niin keskeisessä vaiheessa koko prosessin/muutoksen suhteen, että on vaikea kirjoittaa "tapahtumasta". Vähän kuin myrskyn keskellä on täysin rauhallista tai metsässä näkee vain läheisimmät puut. (Toki milloin laskea homman menneen ohi?)

Ajattelin siis kirjoittaa muutoksista mitä on huomannut tässä matkan varrella, sekä omasta näkökulmasta, että mitä olen onnistunut muualta kalastelemaan. Asioita, jotka yhdistävät ihmisiä tässä prosessissa:

- Jokainen herääminen vaikuttaa hallitulta kaaokselta.

- Kukaan ei oikein ymmärrä mitä tapahtuu.

- Kukaan ei osaa jälkikäteen ihan sanoin kuvata mitä tapahtui.

- Monen prosessi on lähtenyt käyntiin hyvin kurinalaisesta toiminnasta, joka hajoaa käsiin prosessin aikana.

- Mielenkiinnon kohteet muuttuu mahdollisesti jopa paljon.


Tämän lisäksi on asioita, jotka itselle tulivat yllätyksenä, mutta niistä ajattelin kirjoittaa joku toinen kerta. Suunnittelin avaavan tähän tekstiin kurinalaisen toiminnan muuttumista passiivisagressiiviseksi kaaokseksi.

Omalla kohdalla olin noin vuoden verran tehnyt jokailtaisen kävelyn. Toki nämä joskus jäi väliin ja ei kukaan rännässä jaksa kävellä, mutta keskiarvona joka ilta ja noin 1h -90min. Tässä ei ollut mitään hienoa tarinaa tai tavoitetta taustalla. Jotenkin vain jokin aiheutti sen, että halusin lähteä ulos kävelylle. En myöskään ajatellut tätä niinkään urheiluna tms, tarvitsin sitä pään tyhjentämiseen ja viina tulee kalliiksi.

Vasta paljon myöhemmin tajusin, että tästä oli tullut minulle rituaali, kuten taikomisessa. En ehkä ihan Gandalf-tyyliin, mutta manifestoidessa omaa elämää. Jotenkin sitä ei vain tullut ajatelleeksi, koska eihän sellaista ole olemassa aikuisten maailmassa. Tajusin asian vasta jälkipuinnissa, kuten monen muunkin homman tämän prosessin yhteydessä. 


Se hienompi rituaali


Omalla kohdalla tähän "vahingossa" tuli mukaan vielä venyttely, jonka lisäsin kävelyn päälle. En edelleenkään tiedä mistä tuo aika löytyi, mutta näköjään sitä oli. Kumpikin liittyi omaan iltaan täysin itsestään selvyytenä, eikä niitä kuukausiin tullut edes mietittyä. Tähän vuoteen sisältyi muutenkin muutos ruokailutavoissa, jotenkin ruoan rooli tuntui vähenevän omassa elämässä. Vaikea selittää, mutta jotenkin luonnostaan omat ruokailut vaihtuivat enemmän kohti sitä, että iltaisin en enää syönyt, tai söin vain hedelmiä. Itselle tämä oli suuri muutos, sillä olen ollut enemmän ilta- kuin aamusyöjä. s

Uskon, että edellämainitulla rutiinilla oli suuri merkitys koko kropan heräämisessä.  En usko, että sillä itsestään saa mitään aikaan, mutta se saattaa kenties olla eräs ennakkovaatimus.

Katso blogin nimi


Josta päästäänkin siihen kivaan puoleen. Nämä rutiinit tippuivat pois jokusen päivän aikana, kun "energiat" alkoivat virrata kropassa. Ei vain ollut motivaatiota lähteä selvästi määriteltyyn aikaan tekemään ennaltamääriteltyä toimintoa. Tämän huomasin vasta viikkojen jälkeen ja tietoisesti en tehnyt päätöstä lopettaa kävelyä, kuten en aloittanutkaan tietoisesti. Jotenkin tuntui vaan siltä, ettei sitä tarvittu. Olin jotenkin niin keskittynyt siihen mitä omassa kropassa tapahtuu, etten edes miettinyt sen huoltoa. Urheilua tai muutenkaan kävelyä en tosin missään vaiheessa lopettanut, se vain muuttui sekavammaksi. Yksittäinen urheilukerta viikkoon saattakin nyt olla tarpeeksi tai kävely kauppaan. Uskon myös, että tämä prosessi itsessään on hoitanut kroppaa, joka on estänyt pahempia sivuvaikutuksia urheilun vähenemisestä. 

Ruokailujen suhteen ihan sama homma. Päivät vaihtelivat pelottavasta nälästä siihen, että aamupala on vain hankala ajatus tai substantiivi. Välillä ei puolestaan saa nälkää pois, joutuu vain lopettamaan, kun vatsa ei vedä enää. Kauniit ajatukset säännöllisestä ateriavälistä pysyvät ajatuksen tasolla.




Mielenkiinnon kohteiden suhteen ihan sama homma. Olen ostanut kirjoja, jotka koen unelmien täyttymykseksi. Noin 60% kirjasta menee hetkessä ja siihen jää, koska seuraava asia ulee vastaan. Innostun uusista asioista todella paljon, mutta siihen aaltoon on pakko hypätä mukaan, koska se menee nopeasti myös ohi. Näillä mielenkiinnon kohteilla on kyllä sama suunta, mutta yhdessä aihepiirissä on vain vaikea pysyä. Tai kenties niissä ei tarvitse pysyä, kunhan sen oikean tiedon/viban on saanut imettyä itseensä?

Teksti näköjään todistaa, että edelleen ajatus hyppii ajatuksesta toiseen. Onneksi nyt on jo tottunut siihen, että se saattaa ollakin ihan hyvä asia. Olen luonteeltani kuitenkin aika vasen-aivopuolisko-painotteinen ja järjestelmällisyys tulee luonnostaan. Tässä henkisessä ja fyysisessä uudelleenrakennuksessa on ollut hauskaa kokeilla mennä mukana, kun ajatus ja tapahtumat hyppivät yhdestä toiseen. Onneksi huomasin heti alkuun, että kannattaa käyttää jonkinlaista päiväkirjaa ajatusten jäsentelyyn. Tätä blogia en ole henk.koht. deminä viitsinyt pitää, mutta ehkä niistä voisi saada joskus mielenkiintoisen yhteenvedon.


Loppuun lainaus, joka poistaa oma uskottavuuden


He who knows, does not speak.

He who speaks, does not know.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Väärinymmärretty logo

Yleisurheilun MM-kisat ovat käynnissä ja kuvaan kuuluu luonnollisesti kisakohtainen logo. Näin kyseisen logon ihan väärin! Luulin katsovani ...