EES-viestittimessä oli erinomainen kirjoitus kyseisen sivuston ja sen kirjoittajan alusta ja matkasta tähän saakka. Tämä sattui ajoituksellisesti hyvin omaan silmään, sillä olin jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessä ajatusta, johon tämä hyvin istuu ja motivoi kirjottamaan sen.
Nimittäin sielun pimeä teehetki, jonka itse valitset. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten elämässä tulee vastaan hetkiä, jotka muuttavat sen suunnan. Näitä voisi olla esimerkiksi vanhemman kuolema tai ensimmäinen työpaikka hieman vastakkaisista päistä valiten. Kumpikin luonnollisia ja odotettavissa olevia asioita, mutta todennäköisesti muuttavat elämän täysin. Toinen viimeistään tuhoaa sen lapsenuskoisuuden, että elämä voi olla pelkkää ylämäkeä (olettaen, että välit kyseiseen vanhempaan on kunnossa). Jälkimmäinen taas nostaa sinut aikuisten elämään (pääset mukaan siihen keskusteluun, jossa "joo, mullakin ensimmäinen homma oli..."). Aiheesta enemmän tekstissä muutoksen valittavuus.
Ajatukseni siis oli se, että kuinka yleistä on/tai tapahtuuko sitä, että ihminen itse aloittaa manuaalisesti oman sukelluksen pimeälle puolelle? Avaan hieman tarkemmin ajatuksiani, mutta en ole vielä varma mikä on "lopullinen vastaus" jos sellaista edes ikinä löydän. Aloin miettimään entisiä alkoholisteja ja nistejä, sitä pientä osaa, joka on päässyt tavastaan eroon ilman kuolemaa. Tästä nousi esiin 2 isoa kysymystä:
Ensinnäkin: oliko se alkoholisoituminen riitti, joka oli alitajuisesti tehtävä? Meillä ei ole enää kylän shamaania ohjaamassa ihmisiä oikeaan suuntaan. Ei ole sitä "hullua", joka näkee sieluusi ja osaa sanoa miksi tuntuu pahalta. (Miksi et nauti elämästä yhteiskunnassa, joka on läpeensä mätä? Jännä juttu sinänsä. ) Mutta jos meillä on tämä prosessi sisäänrakennettuna ja kenties jopa (kuten esim Jung uskoi) geeniperimässä, niin ehkä osan meistä on pakko käydä se läpi? En hetkeäkään usko nykytieteen "joo sulla on tää geeni, niin se ohjaa sut alkoholismiin ja sitten tää yhteiskunta hyväksyy sen". Toki hyväksyn myös sen, että joskus elämä menee vituiksi ja silloin juodaan, eri asia vaikka sama toiminto.
Toinen kysymys: Opittiinko siinä todella mitä piti vai ulkoistettiinko henkinen kehitys projisoimalla se uskontoon? Kävit aurinkosankarina siellä manalassa ja voitit ne demonit. Oletko valmis ottamaan vastaan palkintosi? Ei Frodokaan ilman takaiskuja sitä sormusta tuhonnut. Hän otti osumaa ja kärsii osaltaan loppuelämänsä, mutta myös saavutti jotain todella suurta. En ole itse ollut missään AA-järjestössä mukana, mutta lukemani mukaan AA:n prosessi toimii niin, että sinut hakataan vielä henkisesti kumoon, kun olet selvin päin. Ja palkinnoksi? Saat hyväksyä, että tämä kaikki oli suuremman voiman ansiota ja olet aina sairas, etkä oikeasti parantunut itse. Miten pilata hieno kasvutarina? Noin.
Takaisin alun blogitekstiin; oli kiva huomata, että kollegablogin kirjoittaja oli oppinut omasta prosessistaan, vaikka ei se yllätyksenä tullutkaan. Tämä kuitenkin vain innosti miettimään laajemmin konseptia varjon kohtaamisen takana. Uskon, että esim astrologian kautta on mahdollista nähdä ihmisen kartassa suuntaus esim okkultismiin. Voisiko siis olla niin, että tämä olisi jotain joka viittaisi myös tarpeeseen läpikäydä ihan todellinen puhdistus elämässään. Ja jos sitä ei ole tarjolla perheen/yhteiskunnan tarjoamana, se tulee aloittaa itse. Tämä riippumatta siitä, että et itse (tietoisesti) tiedä mitä olet aloittanut. Koen tämän hyvin mahdollisena, mutta tärkeintä, että osa ihmisistä sen kokee ja osa kasvaa sen myötä.
Muiden onneksi myös EES:n kirjoittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti